Olen viime viikot pyöritellyt mielessäni ajatusta Eerikakirjan jatko-osasta, ja osittain siksi luin tänään häneen liittyviä asiakirjoja. Tässä on kuva yhdestä niistä yli 2000 asiakirjan sivuista, joita käytin lähteenä kirjassa.
Ajatus aiheen pariin palaamiseen tuntuu suorastaan kauhistutttavalta, mutta tarpeelliselta.
En juurikaan käsitellyt vuosi sitten ilmestyneessä kirjassa lastensuojelun nykyistä tilaa, mutta mielestäni tarina vaatisi vielä sen. En käsitellyt myöskään Eerikan henkirikosta, ja nyt, vuosi kirjan julkaisusta, olen sitä
mieltä, että tein siinä virheen. Ihmisten reaktiot kirjasta ennen sen julkaisua ja sen jälkeen ovat myös olleet mielenkiintoisia. Näitä asioita käsittelisin jatko-osassa. Lukisitko?
Odotan vieläkin... teetko uuden kirjan eerikasta ja asioista. Lukisin mielelläni!
Lastensuojelun monimutkaiselta ulos näyttävät manööverit ovat sen kynsiin joutuneen vaikeaa avata ulkopuoliselle. Uhrina kokemus on vaikeaa sanoa ääneen, ne kynnen reijät ovat syvällä ja teot ovat uskomattoman raakaa toimea lasta ja hänen vanhempiaan kohtaan, sitä hyvää vanhempaa usein tuhotaan tahallaan, ei ainakaan aueta apuun yhdistäen lapsen toivetta olla haluamiensa läheisten kanssa.
Asiaa kohdannut ihminen näkee Eerikan tapauksen erilailla, kuin muut. Muille vakuuttaa, että sossut syrjivät vanhempaa, on uskomatonta tapausta ja Eerika kärsi äitinsä syrjinnästä...